Ghanalaisen keittiön kohokohtia ennakkoluulottomille


”Se tekee viisi cediä kiitos.”

Ojennan ruttuisen setelin suurikokoiselle naiselle, joka seisoo lasiseinän takana. Välissämme on lähes kymmenen erilaista pataa, kattilaa ja rasiaa, joissa on jokaisessa eri ruoka-ainetta tai lisuketta. Hän hymyilee minulle lämpimästi ja toivottaa mukavaa päivää. Kuukausi sitten kun ensimmäisen kerran eräänä aamuna koputin lasia, sama nainen katsoi minua hämmästyneenä:

”Oletko Sinä (obroni: valkoihoinen) ostamassa täältä ruokaa? Täällä myydään vain waakyea.”

Kuten silloin, myös nyt lähden kävelemään kohti kotia mukanani kaksi take-away -boksia, joissa on aitoa, alkuperäistä, tulikuumaa papu-riisimuhennosta, kananmunaa, salaattia, tomaattikastiketta, ja tulista chilistä ja kuivatuista pikkukaloista & ravuista tehtyä kastiketta eli shitoa.

Kurkkaa ghanalaiseen keittiöön

Ghanalainen ruoka. Se on kummallista. Se on maukasta. Se on tulista.

(Äläkä ikinä koske siihen vasemmalla kädellä!)

Ghanalainen ruokakulttuuri on käsittääkseni pysynyt melko samanlaisena jo iät ja ajat. Ateriat koostuvat lähinnä hiilihydraattipitoisista, ruokaisista ainekista: maissista, maniokista, kassavasta, jamssista tai keittobanaanista tehdyistä suurista ”palloista”, tai erilaisista riisiruoista. Lisukkeina tarjotaan mausteisia ja tulisia keittoja ja kastikkeita, joissa on erilaisia kaloja, rapuja, kanaa, vuohenlihaa tai kananmunaa. Kaupunkien ulkopuolella tarjoillaan myös metsästettyä ties mitä; nämä erikoisuudet kulkevat yleisesti nimellä bushmeat. Öljyä ei säästellä.

Useimmissa kodeissa ruoanlaitto tapahtuu ulkona avotulella vain muutamien välineiden avulla. Kokki istuu matalalla puupenkillä vieressä. Ruoanlaitto kestää usein monta tuntia, jolloin näisväki pitää vahtia vuorotellen. Varakkaammilla perheillä on sisäkeittiöissä tietty kaikki pelit ja vehkeet, ja he syövät myös usein ulkona ravintoloissa.

Raaka-aineet haetaan marketilta, vihannekset, kalat, kuiva-aineet ja mausteet haetaan kaikki omista kojuista. Kotona ainekset pestään vesikulhossa ja kuoritaan ja leikataan käsin sylissä – leikkuulautoja tai kuorimaveisiä ei pahemmin käytetä. Ainekset käsitellään huolellisesti.

Kirkuvan punaisia tai vaaleanvihreitä chilejä, kauniin muotoisia tomaatteja, limaisia vihreitä okroja, pitkiä savustettuja kaloja, valtavia, muhkuraisia ja paksukuorisia jamsseja joiden käsittely on mielestäni kuin puunveistoa, makeantuoksuisia, vihreitä tai keltaisia keittobanaaneja. Minusta on ihana katsoa ruoanlaittoa ja nauttia vahvoista tuoksuista jotka vuorotellen lehahtavat ilmaan kun aineksia murskataan kivilautaan tai savikulhoon puisella survimella, ja kaavitaan sieltä pannulle käristymään tai keittymään.

Miltä kuulostaa? No, jos olet kiinnostuneempi itse syömisestä – kuten minä – jatka lukemista! Ja jos olet vasuri – kuten minä – kannattaa muistaa, että vasen käsi ei uppoa ruokaa...ikinä. Ghanassa vasemmalla tehdään kaikki likaiset työt ja näin ollen sitä ei ruokaan tai suuhun laiteta. Itse asiassa vasemmalla ei edes tervehditä. Hassua, mutta siihen oppii.

Streetfoodia aamiaiseksi: muovipussista vai banaaninlehdeltä?

Täällä ruokaa ostetaan paljon myös katukeittiöistä, koska se on helppoa, edullista ja valinnanvaraa löytyy joka lähtöön. Ensimmäisiä katuruokia herätään valmistamaan jo aikaisin aamuyöstä. Aamulla ja aamupäivällä on tarjolla mm.

- waakyea

- riisiä (jos on onnekas, riisin voi saada joistakin paikoista banaaninlehtiin käärittynä; normaalisti kaikki ruoka pakataan pieniin muovipusseihin, jotka solmitaan tiukasti kiinni ja pakataan vieltä toiseen muovipussiin, minkä jälkeen ruoka näyttää aikas epäesteettiseltä sekasotkulta, ja toiseksi muovipussit päätyvät katujen varsiin ja avoviemäreihin aiheuttamaan vielä paljon vakavampia sekasotkuja)

- maissi- tai soija-puuroa papuleipäsillä tai munkeilla

- papumuhennosta paahdetulla kassavarouheella eli garilla ja friteeraruilla keittobanaaniviipaleilla (plantain)

- paistettua kananmunaa kasviksilla ja leipää (leipää löytyy monia eri sortteja: mm. sugar, butter, tea ja brown bread).

Katukeittiöiden kanssa saa olla tarkkana, ettei tule syötyöä mitään sairastuttavaa. Ruoan pitäisi aina olla kuumaa, kannella suojattua ja niin kokin kuin koko putiikin pitää näyttää siistiltä. Me Marian kanssa olemme koekaniineina jo testanneet monen monet paikat erilaisin lopputuloksin.

"Ole tarkkana. Ja nauti!"

5 ruokalajia, joita Ghanassa pitää maistaa

Lounaaksi ja illalliseksi Ghanassa syödään riisiruokia, keitettyä keittobanaania ja jamssia, fufua, bankua ja kenkeya. Ateriat syödään usein sukulaisten tai ystävien kanssa yhdeltä isolta lautaselta. Eri alueilla on eri perinneruokia, joita syödään lähes päivittäin.

1. Accrassa syödään paljon kenkeya, joka on kolme päivää hapatetusta maissimassasta keitetty miehen nyrkin kokoinen pallo, joka on kääritty kuivattuihin maissinkuoriin. Maku on vahva ja hapan, eikä välttämättä hivele makuhermoja ensimmäisillä kerroilla, mutta kaikkeen tottuu ja tämä on kummallisuudessaan ainakin pienen maistiaisen arvoinen ruoka! Kenkeya syödään sormin paistetun kalan kanssa ja sitä dipataan tuoreeseen tai paistettuun chilikastikkeeseen.

2. Fufu on Ghanan kansallisruoka, ja sitä syödään monessa perheessä paljon ja usein. Fufu liitetään erityisesti maan itäisiltä ja Ashanti -alueiltä lähtöisin olevaan Akan-heimoon (joka muodostuu useista alaheimoista). Tämä mielestäni tiukalta, raa’alta pullataikinalta näyttävä ja tuntuva raskas ruoka on miedon makuinen, makeahko ja käsinsyötävä. Kahdella etusormella ”leikattava” suupala kuuluu niellä pureksimatta – asia, joka edelleen tuntuu omituiselta ja vaikealtakin ruokailutavalta tällaiselle ruoasta nauttivalla ihmiselle. Ruokaa kuuluu maistella eikä vaan kumauttaa kurkusta alas! Monesti täkäläiset kyllä puhuvat ruoasta nimenomaan sen energiaa tuottavassa merkityksessä, ei niinkään makuelämyksistä. Fufu syödään usemmiten lightsoup -nimisen tomaattisen keiton kanssa, joka on parhaimmillaan aivan ihanaa.

3. Banku on kenkeyn tapainen, hieman pehmeämpi ruokalaji, jota syödään maukkaan maapäkinä- tai palmupähkinäkeiton, venyvän, limaisen ja vihreän okro-kastikkeen tai grillatun tilapia-kalan kera. Bankusta on tullut vuosien varrella yksi paikallisista suosikkiruoistani. Keitot ovat täyteläisiä ja mausteisia, mutta niistä löytyy kaikenlaisia eläinten elimiä ja kappaleita (nahkoja ja hammaskalustoja myöten, ja sisäelimet ovat täällä suurta herkkua), kalanpäitä ja kokonaisia rapuja. Huh.

4. Riisiä löytyy joka mutkasta. Sitä paistetaan, maustetaan, siitä tehdään palloja ja puuroa. Jollof-riisi on Ghanan ylpeys, jota tarjoillaan monesti esimerkiksi juhlissa friteeratun kalan tai lihan kanssa. Jollofin maukkaudesta käydään humoristista ja joskus vähän vakavampaakin valtataistelua naapurimaiden kanssa :).

(Nyt pitää kyllä mainita, että söin juuri tässä blogikuvien lataamisen välissä maailman parhaimman jollof-annoksen. Siis. Se oli aivan taivaallista - täydellisen mausteista, täydellisen kypsää - sellaista natisevaa ja kuivaa, mutta mehukasta, siellä oli rapeita pohjaanpalaneita kohtia, kalaa, kanaa, porkkanaa ja päällä tuoretta sipulinvartta. Ja nyt poden jonkin tason after-överit euforiaa ja ahdistusta..)

5. Oma lempiruokani on ampesi eli keitetty jamssi ja / tai keittobanaani, jota syödään joko tomaatti- tai munakoisokastikkeen, tai herkullisen pinaatin tapaisen kontomiren lehdistä tehdyn palava-kastikkeen kera.

"Tämä on ruokalaji, jota jokaisen Ghanassa käyvän

pitää ehdottomasti maistaa!"

Mikäli eksoottisemmat ruokaelämykset eivät innosta, suurimmista kaupungeista löytyy kansainvälisiä ravintoloita intialaisesta italialaiseen, ja myös marketeista löytää kaikenlaista omaan keittiöön kokkailtavaksi. Meillä ei kotona aina juokse vesi ja hella toimii kaasulla, joten kokkailu on vaatinut aina pientä harjoittelua ja improvisointia. Pari päivää sitten paistoin illalla kananmunaa kynttilänvalossa painaen hellan vuotavaa kaasupulloa yhdellä jalalla ja hätistellen toista jalkaani imuttelevia hyttysiä sillä kädellä, joka ei kaapinut pohjaan palanutta munaa pannusta. Naapuri käveli ohi, kurkkasi sisään kuulleessaan syvät huokailuni ja tuli hoitamaan homman kotiin. Yhteisö.

Koukuttavat herkut suoraan luonnosta

Lopuksi mainittakoon vielä maailman mehukkaimmista ja makeimmista hedelmistä, joita syön joka päivä. Ananas, banaani, mango, papaija, vesimeloni ja avokado – unelman makuisia herkkuja. Myös muut ihanat luonnonantimet toimivat hyvin välipaloina: paahdetut maapähkinät (maapähkinöistä tehdään myös ihanaa leivän päälle laitettavaa levitettä, sekä makeita karkkilevyjä), grillatut keittobanaanit, kookospähkinä, banaanichipsit tai ghanalaisista kaakaopavuista tehty suklaa. Ah. Näitä snackeja myydään pienissä kojuissa ja kioskeissa tai pään päällä kannettavalta vadilta katujen varsilla.

Paikalliset lihapiiraat ja pussissa myytävä jätski pelastaa, kun äkkinälkä iskee. Ruokaa voi joutua odottamaan niin kotikeittiöstä kuin ravintolastakin tuntikaupalla.

Ghanassa ruokailevan ihmisen on tapana kutsua paikalle ilmaantuvat ihmiset syömään kanssaan:

You are invited.

(syödessä ei paikallisten tapojen mukaan muuten sen enempiä puhutakaan!). Miten tähän kuuluu hyvien tapojen mukaisesti reagoida? Siitä, ja muutamista muistakin käytöksen koodeista lisää ensi kerralla!

Maukkaita terveisiä Ghanasta!

Hanna

PS Ruokalajeja löytyy toki vielä paljon lisää, mutta tässä tuli yleisimmät (ja ehkä ne omat suosikkini). Te Ghanassa jo matkanneet: listaa saisi mielellään täydentää alla olevaan kommenttiboksiin! Kertokaa, millaisia ruokakokemuksia teillä on Ghanasta? Mikä on paikallinen lempiruokasi?

Onko sinulla kysyttävää ruoka-aiheeseen tai Ghanaan liittyen? Lähetä minulle ja Marialle viesti!

Ja olethan jo tilannut uutiskirjeemme?

(Blogitekstiä on leikattu ja muokattu 23.9.2017. Alkuperäinen blogiteksti on julkaistu 28.3.2017 blogin vanhassa osoitteessa gobeyondghana.fi)

#ruoka #tavat #keittiö

  • GBG Facebook
  • GBG Instagram

© 2020 Go Beyond Ghana