Kestävää kehitystä ja suihkaus citronellaa


Istuimme pari viikkoa sitten iltaa kirkkaan tähtitaivaan alla. Harmattan oli jo väistynyt, koska muutoin taivas ei olisi ollut kirkas. Keskustelu kääntyi harmattanista sitruunaruohoon. Joku naapuripöydästä tiesi kertoa, että kylässä asuu mies, joka viljelee sitruunaruohoa.

”Kävelette vain tuota tietä,

käännytte sillan jälkeen mäen päällä

ensimmäiselle oikealla puolella olevalle talolle:

sieltä löydätte hänet.”

Ja niin me löysimme! Löysimme vaaleanpunaisen talon, jonka ohi olimmekin kulkeneet jo monesti.

Vierailumme oli kiehtova. Kävelimme aitaa reunustavien, rehottavien pensaiden ohi yksinkertaiselle, perinteisen ghanalaiselle, mutta ihanan vehreälle sisäpihalle. Huhuilimme pihalla, olisiko joku kotona. Värikkääseen kankaaseen kääriytynyt vanhempi nainen tuli ystävällisesti luoksemme ja johdatti meidät taloon, olohuoneeseen, jossa oli nuorempi nainen pienen lapsensa kanssa katsomassa telkkaria. Meidän käskettiin odottaa, ja siinä me istuimme, tuntemattoman perheen tuntemattomalla sohvalla jännittyneinä. Pian huoneeseen käveli vanhempi herra, joka esittäytyi lempeästi John:ksi.

"Tästä miehestä välittyikin seuraavan tunnin aikana aivan mieletön kiinnostus ja intohimo alaansa kohtaan, osaaminen ja kokemus;

miten vaalia perinteitä sukupolvesta toiselle!"

Hän vei meidät puutarhaan, antoi meidän tunnustella, miltä kanelipuun kuori tuntui, nuuhia, miltä villi ylang-ylang, eukalyptus ja jasmiini tuoksuu ja maistaa basilikaa ja mustaa hunajaa.

Lopuksi hän leikkasi tuuheasta sitruunaruohopuskasta (citronella) nipun, jonka laittoi katolle kuivumaan ja kehoitti meitä hakemaan ruohot parin päivän päästä. Mukaan tarttui myös citronella-öljyä, kanelia ja aivan uniikki muisto.

Muisto heräsi henkiin uudestaan viime perjantaina, kun minä (Hanna) löysinkin yllättäen itseni pullottamasta citronella-pohjaista, luonnollista hyttysmyrkkyä pienen heinäkatoksen alta! Ja mitenkö siihen päädyin?

No, minulla on jo monen vuoden ajan ollut vähän niinkuin kummilapsi Busualla. Sellainen kiltti,

tosi fiksu ja avulias Emmanuel, joka aina pienempänä poikana hoiti omaa poikaani rannalla, vei hänet uimaan, kyytsäsi polkupyörällä ja kiipesi kookospalmuun hakemaan kookospähkinän.

"Hänen äitinsä on kuollut monta vuotta sitten,

ja hänen isänsä on elättänyt häntä ja muita lapsiaan pientä lotto-kioskia pyörittämällä."

Nyt Emmanuelista on kasvanut jo nuori mies. Minä, Maria ja lähipiirimme olemme jeesailleet häntä monesti koulumaksujen kanssa, mutta viime viikolla päätin, että nyt anna hänelle mahdollisuuden ottaa vähän itsekin vastuuta menoistaan. Ehdotin, haluaisiko hän myydä citronella-hyttysmyrkkyä turisteille viikonloppuna Busualla järjestettävillä Asa Baako -festareilla, jotta voisi vähän tehdä rahaa koulumaksujaan varten. Lupasin hankkia kaikki materiaalit jos hän hoitaisi mahtavilla puhelahjoillaan myyntipuolen, ja niin hän suostui diiliin.

Seuraavaksi löysin itseni Accrasta, Pohjois-Kaneshien teollisuusalueelta neuvottelemassa intialaisen muovitehtaan myyntipäällikön kanssa, josko voisin ostaa vain 100 pikkupulloa 1000 kappaleen minimin sijaan, koska tämä on nyt vähän spesiaali case…

Muutamaa päivää myöhemmin tulostutin tarratehtaalla tällaiset hienot etiketit…

Sitten ”hyttysmyrkkyä” (tämän seoksen iiihanilla luonnon ainesosilla ei ole kyllä mitään tekemistä myrkkyjen kanssa!) varten vähän shoppailua markkinoilla…

Ja tässä sitä ollaan:

Sain lopulta vähän tehdä töitä saadakseni kauppiaat paikalle kaiken festarihulinan keskeltä, mutta kyllä ne lopulta lähti hoitamaan kauppoja hymyissä suin:

Tämän jutun tärkeimmät pointit?

a.) Citronella on aivan mahtavaa niin tuoksuna, teenä, kuin hyttyskarkotteenakin, kokeile vaikka!

b.) Älä anna köyhälle miehelle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan!

Sitruunantuoksuisin ja hyvänmielisin terveisin,

Hanna & Maria


  • GBG Facebook
  • GBG Instagram

© 2020 Go Beyond Ghana